Turkistarhauksesta ja elinkeinovapaudesta

Keskustan vaalimainoksia on vaihdettu eläinten huonoa kohtelua ihannoiviksi. Tällainen kärjistely ja ilkivalta vahvistaa eläinoikeusvastaista ilmapiiriä puolueen sisällä. Nyt on turkistarhaukseen kriittisesti suhtautuvien entistä vaikempi tulla kaapista ulos ilman pelkoa leimautua punavihreäksi kettutytöksi tai muuksi hamppuhihhuliksi.

Turkistarhauksen puolustamiseksi käytetään yleisesti kahta argumenttia, joita uskallan tässä kyseenalaistaa. Ensimmäinen niistä on elinkeinovapaus. Oman ajatteluni lähtökohtana on, että kaikilla tulisi olla vapaus tehdä mitä haluaa, kunhan se ei loukkaa toisen oikeutta. Jos katsoo, ettei eläimille kuulu minkäänlaisia oikeuksia, elinkeinovapausargumentaatiossa ei ole ristiriitaa.

Todellisuudessa nämä elinkeinovapauden soturit kuitenkin puolustavat muita rajoituksia tähän vapauteen, kuten apteekkien, Alkon, RAY:n ja Veikkauksen monopoleja sekä taksi- ja ravintolasäätelyä. Mielestäni tällainen argumentaatio on epäjohdonmukaista ja esimerkki siitä, kuinka ensin valitaan mielipide ja sitten keksitään perustelut.

Toinen pääargumenteista on, että vaikka Suomessa kiellettäisiin turkistarhaus, turkisten kysyntä ei katoaisi minnekään ja tuotanto keskittyisi maihin, joissa eläinten oikeudet ovat vielä huonommalla tolalla. Tässä ajatellaan, että kysyntä olisi vakio, eivätkä sitä ohjaisi esimerkiksi muotimaailman trendit. Mielikuva karvahattuvenäläisestä on pinttynyt syvään. En ymmärrä, miten se, että muualla asiat ovat vielä huonommin, oikeuttaa eläinten huonoa kohtelua kotimaassa.

Mielestäni eläinsuojelujärjestöt eivät ole pitäneet tarpeeksi esillä turkistuotannon muita haittoja. Turkistuotanto aiheuttaa merkittäviä typpi-, fosfori- ja muita ravinnepäästöjä Suomen vesistöihin.  Monet uimarannat ja pohjavedet ovat tuhoutuneet turkistuotannon seurauksena. Vaikkei olisi kiinnostunut eläinten oikeuksista, puhdas vesi lienee arvo, jota enemmistö haluaa varjella. Mitä hyötyä meille suomalaisille on siitä, että tuhoamme omia luontoarvojamme, jotta saisimme vietyä turkiksia venäläisille ja aasialaisille, kun vientialan taloudellinenkin arvo on varsin pieni? Terve kansallinen itsekkyys olisi paikallaan.